8.2.2017

Koolla ei oo välii (liikunnassa)

Kuten jotkut instaseuraajat ovat saattaneet huomata, niin olen panostanut elämässä taas temppuiluun: Kunhan on pää alaspäin, niin hyvä on! Lyhyesti niille, jotka eivät ole minun liikuntataustastani tienneet tai jos en ole tänne välittänyt, niin olen vähän on/off -liikkuja. En tiedä mikä siinä on, koska esimerkiksi tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio lopettaa koskaan ja tahdon temppuilla joka päivä lopun ikääni, mutta sitten yleensä tapahtuu jotakin. Opinnot jatkuvat tai kesäloma venyy liian pitkäksi. No nyt olen taas innostunut.

En ole tällä kertaa mitenkään suuremmin päättänyt, että taas liikutaan ja eletään terveellisesti, vaan lähtenyt vain toteuttamaan. Ensinäkin olen saanut treeniseuraa, joka itsessään innostaa jo toimimaan, mutta sen lisäksi tahdon kovasti oppia uutta. Temppuilu (tai siis akrobatia) on minulle vähän kuin tetris eli sitä ei voi lopettaa kun aloittaa (paitsi tosiaan sitten kun lopulta väsähtää). 

Nyt olen yrittänyt olla liikuntojeni kanssa järkevä näiden uupumisien välttämiseksi, tarkoitushan on lähinnä saada puhtia liikunnasta. Olen lähes joka treenissä tehnyt jotakin muutakin, kuin vain temppuja. Eräs kerta poljin kuntopyörää ja toisella tein lihaskuntojumppaa. Erityisesti jalkalihasliikkeisiin koetan panostaa, koska olen harjoitellut lähinnä kyynärseisontaa lähiaikoina, jossa ehkä jalkojen lihakset jäävät vähän vähemmälle. Olen myös syönyt suurin piirtein Fitverstaalta saamani ruokaohjeen mukaan, sillä koin sen silloin ohjelmapaketilla ollessani niin helpoksi toteuttaa (30-day beginners guide to fitness) ja sen kanssa jaksaa treenata. Sen sijaan muutamia liikkeitä lukuun ottamatta en ole tosiaan treenannut tuon ohjeen mukaan, kun kerta akrobatiahommat itseäni enemmän motivoi ja aikani on rajallinen.

Olen yleisesti elämässäni ollut aina vähän hukassa näiden liikuntajuttujen kanssa. Milloin olen kokenut itseni liian lihavaksi liikkujaksi ja milloin ainoa tavoitteeni on ollut painon pudottaminen. Nykyisin onneksi tajuan, että olen kaunis näin ja saan liikkua juuri sen kokoisena kuin itse tahdon. Faktahan on se, että kiloissa minulla ylipainoa on, mutta mitä se estäisi tai miksi minun tarvitsisi sitä vaakaa tuijotella. Ainoa mikä minua kiinnostaa, on oma hyvinvointi ja sitä on sekä itsensä hyväksyminen että liikunnan riemu. Sitä minulla nyt on. Toki toisinaan tulee huonoja hetkiä, kun tuntuu, että mikään vaate ei istu ja olenpas nyt tyhmän näköinen, mutta ne olotilat tulevat mieleeni usein silloin, kun maanantaina herkutteluviikonlopun jälkeen kaivelen vaatekaappia ja oloni on turvonnut. Yleisesti ottaen en siis koe oloani turvonneeksi, kun syön normaalia ruokaa, juon vettä ja liikun, vaikka sitä painoa on. En kuitenkaan näkisi itseäni esimerkiksi kaloreita laskemassa vaan ennemmin itseäni kuuntelemassa, että onkos nyt nälkä vai jano.

Palaten vielä tuohon ylipainoisena liikkumiseen, josta edellisessä kappaleessa aioin kertoa, niin siis mikään muu minua ei siinä harmita, kuin muiden ihmisten asenteet. Olin eräälläkin akrobatiatunnilla, kun teimme kärrynpyöriä, jossa sitten joku sanoi hämmästyneenä minulle, että "vautsi sähän osaat ihan täydellisesti". Kuka tietää, miksi tämä joku ei kehunut niitä muiden täydellisiä kärrynpyöriä hämmentyneenä siinä salissa, mutta minulla on epäilykseni, koska tämä kerta ei ole ainokainen. Toisaalta on kivaa hämmentää osaamisellaan, mutta toisaalta ei ole kivaa, että ihmisillä on ennakko-odotuksia siitä, että minkä kokoinen ihminen pääsee spagaatin tai seisoo päällään. Toki en voi olla varma, että tämä ylipaino on se piirre, joka hämmentää, voin olla itsekin jotenkin turhan herkkä tämän asian kanssa. 

Tässäpä tuli asiaa. Tekisi mieleni kirjoittaa enemmänkin liikunnasta ja terveydestä, mutta aiheiden löytäminen ja aloittaminen on aina vähän haastavaa. Katsotaan. Liikunnan iloja teille rakkaat lukijat myös!

2 kommenttia:

  1. Wow! Mun ainut hämmentynyt kommentti tuota kuvaa katsoessa. Miten joku VOI osata? Itsehän olen erittäin epäakrobaattinen rautakanki, joka ei tämän elämän aikana tule pääsemään spagaattiin. Hyvä jos saan jalat 90 asteen kulmaan :D Ja tämä ei lainkaan riipu painoideksistä. Mutta tunnistan kyllä tuon, että on tärkeää liikkua juuri sillä tavalla, mikä itseä motivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaikki ei ole kaikkia varten! Itse inhoan esim. juoksemista tosi paljon, en näe siinä mitään hauskaa :'D Toki uskon myös, että erilaisiakin akrobaatteja on olemassa, että toiset on parempia ehkä jossain sellaisissa liikkeissä jotka tarvii ponnistusvoimaa ja rohkeuttaa ja toiset voi sitten venytellä maantasalla :D Haha.

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!