11.9.2017

Olen ollut terveesti itsekäs, nyt olen taas täällä

Täällä olen, kaikki hyvin. Niinhän siinä sitten kävi, että arki imaisi mukanaan ja runosuoneni ei ole varsinaisesti sykkinyt tälle puolelle. Saati että olisin ottanut yhtäkään valokuvaa edes. Sen sijaan olen opetellut neulomaan vältellessäni opinnäytetyötä ja sitten kuitenkin lopulta olen pakottanut itseni senkin pariin. Voihan kirjoitteluvaikeudet. Tuntuu, että ajatus kirjoittelusta sekä tänne, että opparin puolelle tuntuu vähän haastavalta. Tänne en kuitenkaan tahdo pakottaa itseäni, koska tämähän on minun harrastus ja täten kiva juttu, eikä pakote. Pitää vaan löytää motivaatio uudelleen. 

Onneksi tämä taantumavaihe ei ole suinkaan bloggaushistoriani ensimmäisiä, joten uskon selviäväni tästäkin. Uuteen arkeen asettuminen (olen työharjoittelussa) on aina hiukan jännittävää ja kuluttavaa niin, että mieluiten käyttää sitten sen vapaa-ajan rentouttaviin asioihin ja viettää aikaa myös perheen kanssa. Totta puhuen olen tänä syksynä istunut myös tietokoneella vähemmän kuin vuosiin sekä nauttinut pitkistä yöunista menemällä ajoissa nukkumaan. Se on tehnyt mielelle hyvää näissä pimenevissä päivissä.

Tänään kävin myös yksin kävelyllä metsässä. Se oli ihan huippujuttu. Minun ei tule yleensä poistuttua yksin kotoa minnekään ilman, että on oikeasti joku meno. Nyt kun ei ole ollut itsellä jumppakortteja minnekään, niin ei olekaan sitten tullut arkena lähdettyä minnekään. Tänään sen tajusin ja lähdin sinne kävelylle, vaikka ajatus ei alkuun houkutellut. En oikein välitä kävelystä yksinäni, seurassa se menettelee. Suoritinkin lenkin omaan tyyliini eli kävelin melko pienen lenkin, mutta apinoin nojapuilla lenkkipolun varrella ja seisoskelin käsilläni puita vasten. Vielä kotipihassa heittelin parit kärrynpyörät. Ah, olipas ihanaa.

Suosittelen siis lämpimästi teille kaikille muillekin sellaista tervettä itsekkyyttä välillä: oma aika ilman sen suurempia syitä, vain itselle. Lämpimät suosittelut myös akrobatiapölöilylle sekä neulomiselle. Yksi päivä myös lauloin yksin kotona viisitoista minuuttia kun piti tehdä opparia, ah sekin oli niin voimaannuttavaa. Teini-ikäisenä lauloin paljon yksin, sitten se jäi jonnekin kun meitä olikin yhtäkkiä kaksi, kun tavattiin Tonin kanssa. Suositus siis myös sille. OOOH JA NIILLE YÖUNILLE! Mene nukkumaan!

Eipä kai minulla sitten muuta tällä kertaa. Ihan vain kuulumisia. Yritän löytää uusia tulokulmia blogiin sekä inspiroitua niin, että tällaisia saamarin taukoja ei pääsisi syntymään, mutta koska en ole robotti, en voi luvata mitään. Blogi ja te lukijat, olette kyllä mielessäni joka päivä. Kuva Ruotsin reissulta.


30.8.2017

9 vuotta rakkautta

Meillä tuli eilen seurustelua täyteen 9 vuotta. Tosin me juhlimme jo toissapäivänä, koska molemmat olimme siinä uskossa, että se oli meidän päivä, kunnes muistettiin miten on asioiden oikea laita. Tämä vuosipäivähomma on siis tärkeää meille, kuten saatte huomata, hehhe.

No ei vaan, mutta kyllähän tässä niin vähän kävi, että ensimmäiset vuodet olin verisesti loukkaantunut jos minua ei lahjoilla muistettu vuosipäivänä. Nyt voin käsisydämellä sanoa, että en tarvitse kuin sanoja. Meillä on yhteiset rahat (oli kyllä silloinkin, on ollut aina), joten sama kai se on (paisti kukat piristää aina, ne on poikkeus! Ja kulta, jos luet tätä, niin joulun ja synttärit saisit kyllä muistaa jatkossakin!!). Tänä vuonna itse en edes muistanut päivän lähestyessä, vaan Toni minua muistutti (tosin siitä väärästä päivästä, haha). En siis itsekään muistanut häntä mitenkään. Ei ainakaan tunnustanut veristä loukkantumista.

Vietimme juhlapäivää niin, että kävimme perheen kesken extempore syömässä kunnolla intialaista ruokaa ja sitten vielä Arnoldsilla donitseilla. Se oli just ihanaa ja parasta. Kyllä meillä ainakin tässä vaiheessa parisuhdetta ne romanttisimmat teot on toisen puolesta kotityön tekeminen tai silittäminen elokuvaa katsellessa. Niin ja ne kauniit sanat sekä kuuntelu. Viimeisin varmaan tärkein, jota minun ainakin pitäisi arjessa vielä hioa.

Viikonloppuna lapsikin menee yökyläilemään ja me saamme vähän aikaa. Tosin menemme ystäviä tapaamaan, mutta sekin on parasta. Ah, nyt juuri tällä hetkellä on meneillään jokin onnellisuuspuuska, kun aloin tätä elämääni tässä ajattelemaan. Kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Vaikkakin kirjoittelen tällaista rikkonaista tekstiä, kun arki on palannut elämään ja aivot eivät enää iltaisin ole toimintakykyiset, antakaa anteeksi.

Ensi vuonna on kyllä ehkä pakko ostaa lahja. Tai ainakin muistaa päivä.....

27.8.2017

Tubettaminen

Muutamat sadat ihmiset (ainakin noin YouTuben katselukertojen mukaan) saattavat muistaa, kuinka minä kokeilin tubettamista. Vannoin itselleni, että en koskaan tule niitä videoita piilottamaan, mutta nyt ne ovat kuulkaas kaikki piilossa ja YouTube kanavani huutaa tyhjyyttään. Olen pohtinut videoiden kuvaamista ja YouTubea paljon, kun ihmiset ovat hiljaa valuneet blogimaailmasta sille puolelle ja omakin houkutus on ajoittain kova. Itsekin katselen nykyään enemmän videoita kuin luen blogeja ja noista pienistä omista videoistani, jotka olen jo piilottanut, on jäänyt minulle hauskat muistot, vaikka sitten sinne perhefilmeihin.


En ole ehkä kovin nopea oppimaan tällaisia asioita ja muistan kun bloginkin kirjoittamista aloittelin, niin kirjoitin monta vuotta ensin blogia, jota luki ehkä lähimmät ystäväni eikä kukaan muu. Sitten kun teitä lukijoita jostain ropsahteli, niin silloinkaan en vielä tajunnut verkostoitua ja sen jälkeen sitten asiat kävikin nopeasti. En koe tosin vieläkään kirjoittavani kovin suurta blogia, mutta kyllä teitä siellä ihan mukava määrä on (vaikka kommenttien vaihto on vähentynyt joistakin kulta-ajoista). Minun ei kuitenkaan tarvitse pelätä tulevani kadulla tunnistetuksi, joka on ihan siisti juttu.

Tämä onkin se seuraava kynnyskysymys, joka tulee minun ja vloggaamisen eteen. Olen ymmärtänyt, että YouTuben maailma on a) paljon fanaattisempi ja b) suurempia katselukertoja keräävä, jos hyvin käy. Tavallaan tuntuisi turhalta tehdä vlogeja ilman minkäänlaista vuorovaikutusta, mutta toisaalta ihmismassa pelottaa. Seuraisiko täältä kukaan tuben puolelle, mikäli sinne päätyisin, mietityttää myös. Olen nimittäin arponut paljon tätä asiaa ja arvon edelleen. Viimeisin vloggaamisyritykseni kun kaatui tosiaan siihen faktaan, että kaikelle ei ole aikaa. On joko vlogi tai blogi, molempia ei voi olla kun ei vain aika siihen riitä. Tuntuisi haikealta luopua tästä blogista, mutta toisaalta ajattelen, että ei tämäkään ole missään nimessä koskaan tarkoitettu ikuisesti kestäväksi enkä näe itseäni kiikkustuolissa näpyttelemässä.


Syy, miksi vloggaaminen kiinnostaa myös, on se, että olen kiinnostunut myös videokuvauksesta ja se voisikin tuoda jotain lisäkipinää vähän tähän kuvailuharrastukseen, joka niin on painunut arjessa taka-alalle. Toisaalta olen myös epävarma, että millaista sisältöä haluaisin sitten sinne kanavalleni tehdä ja olisiko se niin mielekästä kumminkaan. YouTubessa todennäköisesti haluaisin tehdä My Day -videoita, haastevideoita ja muuta sellaista "kevyttä". En näe itseäni jakelemassa mielipiteitäni koko maailmalle, heh.

Tämä on ollut asia, jota olen miettinyt pitkään, mutta en ole jotenkin saanut suollettua sitä ulos ja epäonnistumisen pelko, joka kumpuaa jostain sisältäni, on myös vahvasti läsnä. Tykkään siitä, että blogiani luetaan ja seurataan, voin sen myöntää, niin entä jos suljen tämän ja siirryn vlogien maailmaan, enkä löydäkään itselleni paikkaa sieltä? Mietin myös paljon sitä tuben fanaattisuutta ja jos sanon haluavani videoblogata, niin pelkään, että ihmiset luulee minun tavoittelevan jotakin sellaista idolinleimaa, vaikka se ei ole tarkoitukseni. En ole kiinnostunut niistä nuorista katselijoista siellä, vaan haluaisin ihan oman ikäistäni katselijakuntaa. Olisi vain ehkä hienoa vaihtaa tämä kirjoittaminen puhumiseen ja kuvien editointi videoiden muokkaamiseen. En tiedä.


No, mutta tulipas vuodatus. Tähän saa ihan vapaasti heitellä omia näkemyksiään asiasta. Seuraatteko te vlogeja tai seuraisitteko minua tuben puolella? Millaiset videot ovat mielenkiintoisia? Luetteko edelleen paljon blogeja vai onko käynyt kuten minulle eli videot tulee katseltua pyykin ripustuksen lomassa?

22.8.2017

Lapsen kanssa festareilla (Urkult 2017)

Tällaisessa syksyn sateisessa säässä on vielä kiva vähän palata meidän loppukesän lomaan ja reissutunnelmiin (oi jospa olisimme reissussa edelleen!). Meidän kesäreissulle (josta voit lukea myös täältä) sai siis inspiraationsa alunperin viime vuoden matkastamme Urkult -nimisille festareille.


Urkult on folkfestari pienessä Näsåkerin kylässä Ruotsissa. Itse kyllä kuvailisin festareita ennemmin etnofestareiksi, kuten vaikkapa Suomen Faces. Kahden vuoden kokemuksella sanoisin, että Urkultissa ihmiset ovat vastaanottavaisia, iloisia ja ystävällisiä toisilleen. Erityisesti tykkään siitä, kuinka hyvin lapset on otettu huomioon ison leikkialueen kera. Ruoka on myös erinomaista ja paikalla on myös paljon ihania käsityökojuja ja muitakin kojuja. Lisäksi hienoa on mielestäni anniskelukulttuuri, jossa sain alueen sisällä nautiskeltua ostamani oluen lapsen seurassa musiikkia kuunnellen. Ilman, että kukaan katsoi turhan pitkään tai ilman, että olisin nähnyt muitakaan liian päihtyneitä vanhempia.


Hippifestarifiiliksestä huolimatta koen myös, että kävijäkunta on kirjava. Lapsiperheitä, ikääntyviä, vammaisia, nuorisoa jne. Erityisiä hauskoja juttuja on myös pieni juna, joka kulkee alueen ja leirinnän läpi, jolle käy sekä lapset että aikuiset heittämässä läpyjä. Näkyipä junajonossa tosiaan ihan vain aikuisiakin, ilman lapsia. Iloinen vilkutus kuului myös asiaan, jos oltiin kättä pidemmällä. Toinen hieno kokemus oli Night of fire, joka viime vuonna meni minulta ja lapselta vähän ohi, kun en oikein nähnyt ja minulla oli veltto nukkuva lapsi sylissäni. Tänä vuonna oli kokemus ja Burn out punksien show aivan mieletön!


Festareilla meidän leirintä oli kaikista "alkeellisin" koko kesäreissun ajalla, mutta pienen alkujärkytyksen jälkeen selvisimme huusseista, joissa nuorison darra oli havaittavissa, kun alueiden bajamajat oli niin siistejä ja alueella kuitenkin päivämme vietimme. Peseydyimme myös virtaavassa joessa, mikä oli todella virkistävää ja pakotti uimaan ainakin kerran kesän aikana, hehe. Muuten oli siis leirinnässäkin ihan rauhallista nukkua, jos ei lasketa paikallista junttinuorisoa, joiden päätavoite oli ärsyttää nukkuvia hippejä basson jytkeellä autossaan. Tämä loppui kyllä molempina iltoina nopeaan, en tiedä johtuiko poliisista vai ärsytyksestä siihen, että provosointi ei onnistunut.


Musiikkia tuli tänä vuonna kuunneltua enemmän, kun viime vuonna, jolloin olin enemmän sidottu lapseen. Tykkäsin kyllä kaikesta kuulemastani, että senkin puolesta oikein laadukkaat festivaalit. Oikeastaan viehätys on vähän myös siinä, että yksikään artisti ei ole ennestään tuttu. Tänne lähdetään ennemminkin hengailemaan ja hakemaan hyvää fiilistä kuin artistien perässä juoksemaan.

No mutta sellaiset festivaalit lapsen kanssa. Meidän perhe tykkäsi ja lähtee mielellään toisenkin kerran, mikäli se vain on mahdollista. Nämä on T O D E L L A hyvät festivaalit lapsiseurassa, tykkään!

19.8.2017

Pelottaa

Normaalina iltana en todellakaan enää tähän aikaan avaisi tietokonetta, vaan kömpisin hissukseen kohti petiä älypuhelin kourassani (ihan vaan, että kukaan ei luule, että menisin oikeasti ajoissa nukkumaan). Päivän tapahtumien jälkeen en nyt kuitenkaan vain pysty. Totuus on nimittäin se, että tämän päivän tapahtumat Turussa tulevat pyörimään ainakin minun mielessäni kaikkialla minne kuljenkin jatkossa, etenkin julkisilla paikoilla. Minua pelottaa. 

Vanhempana olen huolissani lapseni turvallisuudesta. Tietysti myös muista läheisistäni, mutta kuten jokainen vanhempi tietää, niin erityisesti se oma lapsi on se, jonka vuoksi on huolissaan tässä maailmassa ihan kaikesta. Oma pelkoni ei ole uusi. Silloin kun olin raskaana se alkoi ja ajattelin tietysti, että helpottaa, kunhan lapsi syntyy, mutta vuosi vuodelta se pahenee vain, kun lapsi kasvaa ja alkaa olemaan itsenäisempi. 

Ennen Ruotsin matkaa olin todella ahdistunut, huolissani ja peloissani. Varsinkin kun silmääni osui tieto siitä, että Ruotsin terroriuhka on suuremmalla levelillä kuin Suomen. Tämän päivän teoista en tosin ole seurannut mediaa edes, että oliko kyseessä terroristinen teko vai liittyikö tämä johonkin muuhun, joten ei tehdä olettamuksia. Päätin kuitenkin lähtiessä ylittää pelkoni ja olen iloinen, että tein sen.

Nyt olen kuitenkin jo kolmen kappaleen verran päivitellyt ja vakuutellut pelkotilojani, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Halusin tulla kertomaan kuinka pahoillani myös minä olen tämän päivän tapahtumista sekä sen, että miten minä aion nyt näiden uusien tapahtumien valossa toimia toisin elämässäni.

EN MITENKÄÄN. (paitsi ehkä rakastaa rakkaimpiani avoimemmin!)

Tähän tahdon pyrkiä. Minua pelottaa, mutta en voi ennustaa elämää enkä voi lakata elämästä normaalia elämääni pelon vallassa. En myöskään aio alkaa rasistiksi enkä toivo rajojen sulkemista. Toivon, että energiaa käytettäisi sen sijaan palveluiden parantamiseen ja muiden hyväksymiseen. (Minun näkemykseni ovat aika samankaltaiset kuin Valkoinen raivo -dokumenttielokuvan loppusanoissa, joissa viitataan kuinka sama ilmiö kuin koulukiusaamisessa voi tapahtua maahanmuuttajien kanssa. Katsoin elokuvan kauan sitten, mutta se jäi mieleeni vahvasti.)

Tahdon lähettää paljon halauksia, valoa ja voimaa Turkuun ja kaikille tähän kamalaan tapahtumaan joutuneille <3

16.8.2017

Parhaat reissutavarat

Me ei olla tällä tavalla perheenä retkeilty oikein koskaan ja epäilen, että siellä kaikki lukijatkaan eivät ole ja nyt tämän kahden viikon telttailun jälkeen voin lämpimästi suositella. Meille ainakin tällainen leirintäalueella telttailu kävi kivasti, kun saa nukkua ulkona, mutta kuitenkin kaikki on helposti saatavilla leirintäalueiden palveluista. Ruotsi etenkin oli todella hyvä maa telttailla, kun leirintäalueita tuli vastaan jatkuvasti ja paikkoja sai edullisesti (ja vähän kalliimminkin). Me maksettiin telttaöistä 180-300 kr per yö. Pääsääntöisesti kuitenkin jotain 200 kr luokkaa. Se on siis suunnilleen pari kymppiä euroissa. Tämän lisäksi kaikki leirintäalueet tuntuivat tarvitsevan Camping Key Europe -korttia, joka me ostettiin ensimmäisestä leirintäpaikasta ja se maksoi alle 20€, en nyt tarkkaa hintaa muista. Sen voi ostaa kyllä valmiiksi Suomestakin, jos tahtoo. No mutta se telttailusta ja leirintäalueista, haluan nimittäin nyt listata tähän meidän suosikki tavarat leirielämässä, ainakin näin leirintäalueilla. Katsotaan sitten vaikka myöhemmin elämässä, jos ihan metsään uskaltaisi mennä, hehe.

Kosteuspyyheet. Siis ne millä pestään vauvanpylly. Meillä oli mukana myös käsidesi, jota ei käytetty kertaakaan, mutta pyllypyyhkeet, niillä kyllä käsiä (ja naamaakin) pestiin! Hajuttomat parhaita.


Retkikeitin (ja kahvipannu). En edes tiennyt ennen reissuunlähtöä, että saako niitä leirintäalueilla käyttää ja tuo meidän keitin ei oikeastaan ole edes Trangia, vaan joku muu, jonka olen ostanut monta vuotta sitten kirpputorilta alle 5€:lla. JA SE OLI LOISTAVA. Ensinäkin tykkäsin tämän käytöstä ehkä jopa enemmän kuin Trangian, jota joskus koulussa käytimme villeinä teinivuosinani (Partaharjun opisto, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto). 


Oleellisesti retkikeittimeen liityviä muita mukana olleita asioita, joita oli kiva, kun oli jo mukana Suomesta, oli astiat ja ruokaa. Meillä oli kaikille lautanen, lusikkahaarukat ja mukit. Sitten oli vielä semmoinen yksi pieni keittiöveitsi, joka oli kätevä myös monessa muussa asiassa, true-retkeilijän valinta tämän tilalle olisi varmaan puukko. Ruokia meillä oli Suomesta jo ostettuna kaurahiutaleita, eväskeksejä ja -patukoita, pussipastaa, soijarouhetta ja kahvia. Se oli hyvä setti alkuun.

Juuttinaru. Toimi hyvin tarvaroiden pakkauksessa tiiviisti, pyykkinaruna, teltan oven asettelussa ym. Oli kyllä hyvä idea ottaa tämä, kiitos rakas puolisoni, en olisi itse hoksannut.


Telttaeteinen (niin ja teltta, makuupussit ja -alustat, petauspatja jne. mutta ei lähdetä nyt tähän). Siis ihan tavallisessa neljän hengen kupoliteltassa olen tähän ikään mennessä nukkunut ja sillä retkeillyt, mutta nyt teltallinen eteinen sulatti sydämeni! Oli niin kätevää, kun sai hengailla lapsen nukahdettua tai vesisateella jossakin ja teltan sisätilat pysyivät muruttomina, kun ruokailimme eteisessä. Eihän tuo mikään erämaateltta ole, mutta tähän oikein oiva.

Vesitonkka. Yksi parhaista jutuista oli siis ihan sellainen kertakäyttöinen vesitonkka, jota täyttelimme koko reissun, niin, että vaikka vesipisteelle olisi ollut matkaa, niin meilläpä ei teltalla vesi päässyt loppumaan!


Tuikkukynttilät (led) ja aurinkokennoinen led-valo. No siis pimeät illat ja taskulamppu valaisee ehkä vähän turhan tarkasti yhteen kohtaan. Mahdollisti korttipelit iltaisin ja muut hengailut.


Neliöliina. Okei, myönnän, minä olin kotona rattaiden kannalla. Etenkin koska toi neliöliina ei oikeesti ole kai mikään lapsimallinen (vaan vauva), mutta sattui olemaan ainoa kantoväline kotonamme. Lapsi kuitenkin viihtyi siinä paremmin kuin hyvin ja se ei vienyt tavaroissa turhaa tilaa (kuten suotta pakatut rattaat, joita käytettiin yksi kerta koko kahden viikon aikana ja sekin aika turhaan). Jos vaan perheestä löytyy kantajia, niin kyllä tuollaiset on reissussa paljon parempia. Saatiin festareilla lapsikin kannettua helposti telttaan nukkumaan.


Reppu!! Siis vaikka pakkaa kaikki tavarat muuten rinkkoihin ja muihin kasseihin, niin pienempi "päiväreppu" on niin tarpeellinen. Mekin tarvittiin tota kaikissa lapsiperhekohteissa ja festareilla. Toi Burtonin reppu on sitä paitsi paras, kun tuohon "skeittilautataskuun" saa tungettua kivasti kaikkea muuta mitä siihen kuuluu oikeasti.


Saappaat. No siis ei edes ollut märkää maassa, mutta varautuminen best ja ne oli helppoa pujottaa jalkaan vessakäynneille yöllä ym. Pitkässä heinikossakin on kivempi kävellä saappaissa.

Viltit/täkit/kaikki semmoinen villainen ja lämmin. Meillä oli mukana makuupussien lisäksi yksi peitto ja kaksi vilttiä ja niille oli kyllä todellakin käyttöä kylminä öinä, vaikka päivät oli lämpimiä. Iltaisin oli myös kiva kääriytyä vilttiin hörppimään teetä (lue: olutta).

..Sellaisia tarvikkeita tuli minulle mieleen, että mitkä oli kaikista tarpeellisimpia tavaroita meille reissulla, toivottavasti tästä oli jotain hyötyä teille. Tai toivottavasti se edes täytti uteliaisuutenne, hehe.